Kivinen pakara eli uusi maailma meren keskellä

Tämän tekstin kirjoitti klassinen metsäkainuulainen takinkääntäjä, joka vannoo järvien ja lampien nimeen, mutta salaa ihastuu suolavesimaisemaan heti isolle rannalle päästyään. Hän toivoisi omistavansa kaksossisaruksen tai edes saaren.
En ole merellinen ihminen. Olen metsäkainuulainen. Onhan meri tavallaan hieno, mutta liian syvä, liian loputon, liian arvaamaton.

Mutta saaret sen sijaan, ne ovat suurenmoisia! Ne ovat hyvä syy antautua hetkelliseen merenkäyntiin ja merellisiin tuokiokuviin. Saarien vuoksi suostuin, kun minut kutsuttiin retkelle Perämeren kansallispuistoon.


Saarissa ja kaksosissa on jotain samaa. Vaikka kaksoset ovat kaksi yksilöä, jotka ovat sattuneet syntymään hieman fyysisesti naimisissa toisen kanssa, mielikuvallisesti kaksosissa on aina jotain erityistä.
Ajatellaan, että kaksosilla on erityinen yhteys. Konkreettisesti tämä tulee joskus esille kaksoslapsilla, jotka kehittävät oman kielen, ns. kaksoskielen. Ja siinä se saari on. Muista eristäytynyt maailma. Tämä tunnelma on helppo tavoittaa heti, kun astuu jalallaan saareen. Leikki alkaa!
 naekymae selkaesarven yoemajan ikkunasta 1 of 1
Perämeren saaret tuovat mieleeni kirjailja Tove Janssonin ja hänestä näkemäni dokumentin. Hän rakasti merta ja saaria. Jansson asui kesät elämänkumppaninsa Tuulikki Pietilän kanssa karulla Klovharun saarella, kalliolle rakennetussa mökissä. Ällistyttävän pieni ja paljas kallioluoto - ei mitään ja silti kaikki.

Janssonin elämästä ja tuotannosta kertovan virtuaalimuseon sivuilla sanotaan, hänen tuotannossaan saari näyttäytyy seikkailujen tyyssijana, elämän uudistamisen ja muuttamisen paikkana, jonne voi rakentaa oman maailmansa.
 kaerpaenen selkaesarven ikkunassa syysmaisemassa 1 of 1
Toven ja Tuulikin Klovharu ei sopisi mielikuvituksettomalle ihmiselle. Vähään tyytyvälle, toki. Pelkkää kalliota, vähäistä kasvillisuutta kivien lomassa, yksi puu. Siellä ei totisesti ollut pakopaikkaa kanssa-asujalta tai itseltään.
Perämeren saaret ovat armollisempia, niillä kasvaa kauniita lehtoja ja katajaisia nummia, maailmoja maailman sisällä.
 selkaesarven maastoa
Paljas kivinen pakara meren keskellä - mitä siellä teet? Klovharun naisilla oli taide ja kalastus, mutta kyllä hekin tarrasivat kirjaimellisesti kaikkeen. He muun muassa keräsivät meren tuoman puutavaran, ja tekivät siitä erilaisia rakennelmia saarelle. Syysmyrskyt veivät ne taas mennessään.
Vastikään sanomalehtiartikkelissa kysyttiin asiantuntijalta, miksi tietynikäinen lapsi haluaa aina rikkoa juuri leivotun hienon hiekkakakun tai kaataa paljon työtä vaatineen komean palikkatornin. Siksi, että jos lapsi ei sitä rikkoisi, leikki loppuisi. Asioista tulisi valmista. Syysmyrsky oli siis saariasukkien mielikuvituksen täydellinen kumppani. Leikki ei loppunut ja valmistunut, vaan alkoi keväällä taas uudestaan.
 hilseilevaeae maalipintaa peraemerellae 1 of 1
 
Kirjailija Jansson kömpii yllättäen vastaan myös Selkäsarven saaren vuokratuvan vieraskirjassa.

selkaesarven ikkunass

Retkeläinen on tehostanut kokemustaan ottamalla Muumipappa ja Meri -teosta matkalukemiseksi Perämerelle.

paeivaekirjamerkintae selkaesarven majassa 1 of 1
Ja sää: kaupunkilaiselle sää on lähes merkityksetön, etäinen ainakin suhteessa siihen, kuinka paljon liki se tulee maalla, mökillä, saatikka merellä tai meren saaressa oltaessa. Sen lisäksi, että se sanelee olemista ja tekemisistä, sitä tarkkailee enemmän. Selkäsarvessa yöpynyt kertoo kämppäkirjassa nukahtaneensa tuulen suhinaan ja heränneensä auringon säteisiin. Hän opastaa muita matkalaisia, mistä tavoittaa aamuauringon tasan kello seitsemän.
Näin Tove kirjoitti kesällä 1963, kun mökki oli vasta haave ja pariskunta telttaili viisi vuorokautta Klovharulla:

”Kuutosen myrsky, sadetta. Vene pelastettu juuri ja juuri. Meri on noidankattila, jyrinät kuin tykinlaukauksia. Teltta halkesi. Suurenmoisen kaunista.”  Ote teoksesta Haru, eräs saari (1996)
selkaesarven ikkuna ja lehtioe
Voisiko joku pienen saaren asukas kertoa metsäkainuulaiselle, miltä eristäytynyt elämä kivipakaralla oikeasti tuntuu? Entä saarella eläneitä kaksosia, löytyykö teitä? Onko mini universumia mini universumin sisällä?
Vastauksia odotellessa kuuntelen Myrskyluodon Maijaa ja Dolly Partonin ja Kenny Rogersin klassikkoa Islands in the Stream.   
 vuosikaiverrus pensaskarissa
Bloggaaja on Metsähallituksen Luontopalvelujen tiedottaja.
Kuvat Perämeren kansallispuistosta, Pensaskarista ja Selkä-Sarvesta.

Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.
Lue lisää

x